Karvian Nuorisoseuran TEATTERI SAMPOLA
Teatteri Sampolan toimintaa koskevat tiedustelut ja yhteydenotot:
Ohjaaja ja toiminnanjohtaja Rauni Virtanen, 02 - 5441 525, 040 840 4520 tai rauniv(at)gmail.com
NYT OHJELMISTOSSA
EDUARD WILDE: VIHTAHOUSU
(alkuk. Pisuhänd)
Huvinäytelmä kolmessa näytöksessä
Tapahtuu jossain Eestin kaupungissa, keisarillisella Venäjällä.
Tapahtuma-aika 1900-luvun alussa, tsaarin vielä hallitessa.
Henkilöt
Ukko Westman Hannu Syrjälahti
Mathilde, hänen tyttärensä Aila Pukaralammi
Laura, hänen nuorempi tyttärensä Susanna Viitasaari
Ludvig Sander, vävy, arkkitehti Raimo Erkkilä
Tiit Piibeleht, köyhä kirjailija Jari Harjaluoma
Liina, sisäkkö Kati Niemenmaa
Sovitus ja ohjaus Rauni Virtanen
Musiikkikatkelmat Karvian Soittokunnan 60-vuotisjuhlalevyltä
Esitykset Nuorisoseurantalo Sampolassa
Kuvassa Ludvig Sander ja rouvansa Mathilde kiistelevät. Takana kartta, jossa Venäjän keisarikuntaan vielä kuuluvat niin Viro kuin Suomikin.
Lisäksi:
Pasi Jääskeläisen 'Toppakahvia', 1-näytöksinen kansankomedia
(kuva oikealla)
Aleksis Kiven 'Kihlaus'
Sekä 'Toppakahvia' että 'Kihlaus' ovat tilattavissa esityksiksi erilaisiin tilaisuuksiin.
NÄYTELMIÄ VUOSIEN VARRELTA tuoreusjärjestyksessä
|
Kunnantalon aulaan Karvia-päivien näyttelyksi kesällä 2010 Rauni Virtanen kokosi kattavan esittelyn 30 vuotta toimineen Teatteri Sampolan esitteistä, puvustuksesta, roolivihoista ja esineistöstä. Katsomassa kävi jonkin verran yli 200 henkilöä.
|
 |
|
Teatteri Sampolan 30-vuotisjuhlavuoden kunniaksi esitettiin Aleksanteri Ahola-Valon 1914 kirjoittama näytelmä Aikuiset ja lapset kasvatuksen pyörteissä. Esitys sijoittui inkerinmaalaiseen huvilamiljööseen tsaarinvallan loppuvuosille. Kuvassa kauppiaan hulttiopoika ankarasti juopuneena (Juha-Matti Ylilammi).
|
 |
|
Kapsäkki, Irma Airiston kirjoittama pienoisnäytelmä 1970-luvulta, ensiesitettiin naistenpäivänä 8.3.2009. Esitys johdatteli päivän teemoihin, mm. aina ajankohtaisiin parisuhdeongelmiin.
Näytelmä on edelleen ohjelmistossa.
|
 |
| Kanttin kapina, Rauni Virtasen käsikirjoittama, 200 vuoden takaisiin tositapahtumiin perustuva näytelmä oli ohjelmistossa kesinä 2008 ja 2009. Ruotsalaisen upseeriston yllytys sai tuolloin karvialaisetkin yrittämään kapinaa tsaarin maahan tunkeutuvia joukkoja vastaan. |
 |
| Omena putoaa, Mika Waltarin huijarikomedia. Esitettiin keväällä 2009 kuusi kertaa. Yleisön suosikin enemmät esitykset estyivät yhden päänäyttelijän poismuuton takia. Kuvassa petkuttaja-Ilonan pikku apurit (Jenna Liikala, Minna Milbach, Zaida Harjaluoma). |
 |
| Teatteri Sampola valmisti kulttuurisihteerin pyynnöstä itsenäisyyspäiväksi 2007 runokoosteen "Suomi 90". Tämä kooste hiukan muunneltuna ja lisättynä, "Suomi 90 - naiskirjailijoiden runoja itsenäisyyden vuosikymmeniltä", tilattiin ohjelmaksi Karvian kunnan delegaatiolle Kundan kaupungin ja Viru-Nigulan kunnan "Sõbrapäevad"-tapahtumaan heinäkuussa 2009. |
 |
|
-
Mika Kaurismäen
Kauas pilvet karkaavat,
näyttämösovituksena keväällä 2007, jatkokausi syksyllä 2007, yhteensä 9 esitystä. Näytelmä oli yleisön lemmikki. Kuvassa juuri potkut saanut Ilona (Susanna Viitasaari) miettimässä tulevaisuutta.
|
 |
Päivitetty Karvialaisooppera,
talvi ja syksy 2006. Kaikkiaan Karvialaisoopperaa esitettiin vuodesta 2001 kevääseen 2007. |
 |
Charles Dickens:
Saiturin sydän (alkup. nimi Christmas Carol), 2006. Kuvassa ahne liikemies Erkko (Tero Sievi-Korte) kuoleman jälkeisessä tilassa. |
 |
|
Dario Fo:
Ilveilijä ristin juurella
2005
Ajatuksia ja kritiikkiä herättänyt puhutteleva pienoisnäytelmä. Kuvassa Ilveilijä (Raimo Erkkilä) ja Kristus (Jani Hietanen).
|
 |
|
Karvian Ns:n Teatteri Sampolan 25-VUOTISJUHLANÄYTELMÄ
A. Kivi, eli kohtauksia kansalliskirjailijan elämästä
(Veijo Meren näytelmän pohjalta). Sovitus ja ohjaus Rauni Virtanen.
Aleksis Kiven syntymästä tuli esitysvuonna 2005 kuluneeksi 170 vuotta. Kuvassa nimiosan esittäjä (Raimo Erkkilä) inspiraation vallassa.
|
 |
Tshehov-parodia
Kolme sisarta, 2004.
Näytelmän kirjoittanut Reijo Paukku. Humoristinen mukaelma Anton Tshehovin Kolmen sisaren aiheesta. Kuvassa Ella Aromaa yhtenä siskoista. |
 |
Rauni Virtanen:
Metsän kultainen kuningas, 2003.
Uusi ylöspano.
Karhunpeijaisnäytelmä, esitetty myös luonnossa Kauhalammilla ja Maantielakson rannalla. |
 |
Rauni Virtanen:
Pyromaanikin palaa, 2003.
Valmistettu Karvian Willi Kansa -teatteritapahtumaan, jonka teemana oli tuli. |
 |
Tuhkimo, 2002.
MLL:n paikallisosasto tilasi lastennäytelmän ja ohjaaja Rauni Virtanen kirjoitti omintakeisen version vanhasta sadusta. Keskellä äitipuolena Satu Hakola ja lattiatasossa Merja ja Mirja (Merjat Haapa ja Ylilammi). |
 |
M-L Pyylammi:
Elias Lönnrotin ensimmäinen runonkeruumatka, 2002. Ilkka Viitala Lönnrotina, miniänä Elisa Käkelä, anoppina Ella Aromaa. |
 |
|
Rauni Virtanen ja työryhmä:
Viimeiset - katastrofinäytelmä, 2002.
Karvian Willin Kansan viikon teatterikatselmuksen kilpailuesitys,
esityspaikka veden äärellä, koska teemana oli vesi.
|
 |
Rauni Virtanen:
Lähiruokasallatti, 2002.
Faktaa ja parodiaa siitä, mitä syömme ja juomme. Esitetty mm. Kauhajoen ruokamessuilla syksyllä 2002. Olisi ajankohtainen taas vuodesta 2011. |
 |
Rauni Virtanen ja työryhmä:
Karvialaisooppera, 2001.
Karvian historia 18 minuutissa n. vuodesta 1580 nykypäivään. Esitetty Satakunnan maakuntajuhlassa 2001 ja monesti myöhemmin. |
 |
-
Rauni Virtanen ja työryhmä (Maila Talvion aiheesta):
Rakkautta ja maalaisenerkiaa, 2001.
Tilattu syntymäpäivänäytelmäksi. |
|
-
Kalevala (P. Saariston sovitus):
Väinö, Jouko ja Ilmo, 2001. |
|
-
Rauni Virtanen:
Valon valpas vahti, 2001.
Karvian Nuorisoseuran 90-vuotisjuhliin kuvitettiin seuran 90 vuoden takaista perustamishistoriaa arvovaltaiselle katsojajoukolle. Kuvassa kanttori Heikki Korhonen (Raimo Erkkilä) innostaa karvialaisia nuorisoseuran perustamiseen marraskuussa 1910. |
 |
Rauni Virtanen + dokum.:
Talvisota-kollaasi, 2000. Oli kulunut 60 vuotta talvisodan päättymisestä. Oikealla lottana Rauni Virtanen. |
 |
-
Christine Nöstlinger:
Purkkipoika, 1999. |
|
-
Rauni Virtanen:
Metsän kultainen kuningas, 1999.
Kalevalan juhlavuoden kunniaksi ohjaaja Rauni Virtanen käsikirjoitti Kalevala-mitalla tämän karhunpeijaisnäytelmän. Yhteistyötä tehtiin mm. Ämmälän kylätoimikunnan kanssa perinneruokatarjoilujen merkeissä. |
 |
-
Rauni Virtanen:
Terve Herran Pyhä huone, 1999.
Karvian kirkon 200-vuotisjuhliin valmistettiin seurakunnan tilauksesta tämä näytelmä. Puvustuksen ajanmukaisuus on Teatteri Sampolalle erityisen tärkeää. |
 |
Bertolt Brecht:
Häät, 1998.
Erityisen riemullista oli kalustaa ja kitscillä täydentää Brechtin "Häiden" ylöspano Sampolan näyttämölle. Näytelmässähän syödään ja etenkin juodaan koko ajan. Kuva harjoituksista. |
 |
Rauni Virtanen ja työryhmä:
Kyrönkankaan tarinoita, 1998.
Otteita alkuperäisestä näytelmästä edelliseltä kesältä esitettiin aluehallinnon pyynnöstä, esityspaikkana Jokipirtti, minne juuri ollaan menossa. |
 |
-
Kalevalasta (P. Saariston sovitus):
Rehevät ja röyhkeät, 1998. |
|
-
Albert Ala-Hannula:
Elema on siunatus tilas, 1998.
Karvialaista tuparealismia, kuvassa Romani-Olka (Lempi Erkkilä) pyytää yösijaa. Komeat puvut lainattiin Tampereelta TV 2:n Tohlopin varastosta. |
 |
Peter Weiss:
Yövieraat, 1997. Runomuotoisen kauhunäytelmän päärooleissa Satu Hakola ja Jaakko Lehtonen. |
 |
Rauni Virtanen ja työryhmä:
Kyrönkankaan tarinoita, 1997.
Tämä kavalkadinäytelmä teki tutuksi Pohjois-Satakunnan historiaa ja aloitti Teatteri Sampolan kotiseutuhistoriabuumin. Lepistön pelto vanhan skanssin mailla toimi erinomaisena luonnonnäyttämönä. Kuvassa avioton äiti (Riia-Mari Keskitalo) kirkotettavana. |
 |
-
Jaakko Kaappa:
Valojuhla, 1996.
Tämä näytelmä on kuulunut Teatteri Sampolan ohjelmistoon kahteenkin otteeseen eri ylöspanoina.
Tämä versio tehtiin edesmenneen näytelmäkirjailijan muiston kunnioittamiseksi. Kuvassa Lauri Viitala ja Katja Järvinen. |
 |
-
Aune Yli-Mattila:
Kuukausikokous, 1996.
Eri ylöspano. |
|
-
August Strindberg:
Mestari Olavi, 1995.
Karvian kunnantalon katedraalia muistuttava aulamiljöö palveli oivallisesti näyttämönä. Edessä Olaus Petrin äiti (Lempi Erkkilä) ja takana miniä Kristiina Gertintytär (Mari Ervelä). |
 |
-
Pietari Hannikainen:
Silmänkääntäjä, 1994. Kyseessä on vanhin suomenkielinen näytelmä, tarina menestyksekkäästä petkuttajasta. |
 |
Anneli Pukema:
Rakastettu Johansson, 1993. Näytelmä esitettiin ns. Yläkoulun rivitalojen pihassa. Karvian Soittokunta hoiteli musiikkipuolen. Kuvassa Iiris-Maija Koivujärvi-Viitala ja Tero Sievi-Korte. |
 |
-
Ryhmätyönä sketsejä:
Paimenessa, Piippu-Matti, Ämpäri, 1993 |
|
-
Aune Yli-Mattila:
Kuukausikokous, 1993 |
|
|
-
Tuntematon (holl. ja engl.):
Jokamies, 1992.
Karvian kirkko toimi ensi kertaa teatteriareenana. Näytelmä on n. 700 vuotta vanha ja runomuotoinen. Näytelmä esitettiin myös Honkajoen, Jalasjärven ja Parkanon kirkoissa.
|
 |
Pentti Haanpää:
Ilmeitä isänmaan kasvoilla, 1990. Kuvassa jatkosodan sotilaana Heikki Vuorela. |
 |
|
Mark Medoff:
Milloin palaat punapää? 1991, 1992. Näytelmä kuvaa paikkakuntaa, jonka uusi tielinja ohittaa. Kuvassa gangsterina Tero Sievi-Korte ja heilana Sari Harjaluoma. Esitettiin mm. paikallisessa ravintola Skanssissa.
|
 |
Aleksis Kivi:
Nummisuutarit, 1989, 1990.
Tämä mestariteos ei esittelyjä kaipaa. Yli 30-päinen esiintyjäjoukko tulkitsi klassikon valloittavasti Karvian ulkomuseoalueella. Tansseissa avusti Karvian Ns:n tanhuajat. |
 |
Yrjö Soini (Agapetus):
Palokunnanjuhla, 1988. Harjoituskuvassa keskellä pitkäaikainen ohjaaja Rauni Virtanen apteekkarskan roolissa. |
 |
Arvo Ketola:
Ketoolan Jukka, 1988. Näytelmä oli valtavan suosittu. Sitä esitettiin Karvian ulkomuseoalueella, jonka katsomoon mahtui väkeä. |
 |
-
Terttu Pajunen-Kivikäs:
Isännän sana pitää, 1987. |
|
-
Lauri Kokkonen:
Viimeiset kiusaukset, 1985, 1986. Näytelmä ei esittelyjä kaipaa. Keskellä nimihenkilönä Paavo Ruotsalaisena Tauno Sarvijoki, nuorena Paavona oikealla Jouko Mattila, vasemmalla seppä Högmanin esittäjä Heikki Vuorela. |
 |
Iiris-Maija Koivujärvi-Viitala:
Sora se on kultaa, 1984. Näytelmä sai aiheensa paikallisesta sorakulttuurista ja sen aiheuttamista ristiriidoista. Käytössä Sampolan ikivanhat metsäkulissit. |
 |
Jaakko Kaappa:
Valojuhla, 1983, 1984. Suunnattoman suosittu esitys, jossa paikallista sahtikulttuuria kuvitettiin osuvasti. |
 |
Ester Ylinen:
Amerikan vieras + jatko-osa, 1982. |
 |
T.P. Voikoski:
Akkavalta, 1981. |
|
-
Anton Tshehov:
Kosinta, 1981. |
|
-
Kyllikki Mäntylä:
Latu, 1981. |
|
-
Tauno Lehtihalmes:
Ketunmyrkkyä ja joulurauhaa, 1980. |
|
-
Maria Jotuni:
Kyökin puolella, Matami Röhelin, 1981. |
|
Tauno Pihlajamäki:
Emännätön talo, 1980. Kuvassa Eino Niemelä ja Iiris-Maija Koivujärvi-Viitala. |
 |
|
|
|
